Hyvät peruslukutaidot ”jeesaavat” mutta eivät takaa taitavaa nettitekstien arviointia

Edellisessä blogitekstissäni kerroin, että kuudesluokkalaiset erosivat melkoisesti siinä, kuinka hyvin he osasivat arvioida nettitekstien luotettavuutta. Mutta mikä voisi selittää oppilaiden menestymistä arviointitehtävissä? Selvitimme lukusujuvuuden ja luetun ymmärtämisen taitojen yhteyttä siihen, kuinka hyvin oppilaat osasivat arvioida akateemisen ja kaupallisen nettitekstin luotettavuutta. Nämä tekstit on kuvattu tarkemmin edellisessä blogitekstissäni.

Lukusujuvuuden ja luetunymmärtämisen merkityksen selvittämiseksi jaoimme oppilaat kahteen ryhmään: (a) hyviin arvioijiin, jotka arvioivat nettitekstin luotettavuutta asianmukaisesti ja osasivat perustella arvionsa ja (b) heikkoihin arvioijiin eli niihin, jotka eivät tähän pystyneet. 

Tulokset osoittivat, että lukusujuvuus ja luetunymmärtäminen selittivät 8,8 % oppilaiden suoriutumisesta akateemisen ja 15,1 % kaupallisen nettitekstin arvioinnissa.  Tulokset kertoivat myös esimerkiksi seuraavaa: kun oppilaan pistemäärä luetunymmärtämisen tehtävässä (max. 12 p.) nousi yhdellä pisteellä, oli hänellä 21 % suurempi todennäköisyys kuulua hyviin akateemisen tekstin arvioijiin ja kuin pistettä vähemmän saaneella oppilaalla. Kun kyse oli kaupallisesta tekstistä vastaava todennäköisyys oli 24%.

Lukutaitojen perusteella oppilaiden arviointitehtävässä menestymistä voitiin ennustaa 65% tarkkuudella. Oheinen kuvio osoittaa, että oppilaiden lukutaitojen perusteella oli helpompi ennustaa akateemisen kuin kaupallisen nettitekstin arvioinnissa menestymistä. Kun oppilaiden lukusujuvuuden ja luetunymmärtämisessä saamat pistemäärät olivat tiedossa, voitiin melko tarkasti ennustaa ne oppilaat, jotka onnistuvat hyvin akateemisen tekstin arvioinnissa. Kaupallisen tekstin arvioinnin onnistumista oli puolestaan melko vaikea ennustaa lukutaitopistemäärien perusteella.

Yhteenvetona voidaan todeta, että hyvät lukutaidot tukevat nettitekstien arviointia, mutta eivät välttämättä takaa hyvää suoriutumista. Hyvillekin lukijoille nettitekstien luotettavuuden kyseenalaistaminen voi olla vaikeaa.

Koulussa oppilaat lukevat usein opettajan valitsemia tekstejä, jolloin tekstien kriittiselle tarkastelulle ei välttämättä ole samassa määrin tarvetta kuin internetissä luettaessa. Tämän vuoksi oppilailla pitäisi olla myös mahdollisuuksia keskustella erilaisista teksteistä ja niiden luotettavuuteen vaikuttavista tekijöistä opettajan opastuksella. Oppilaiden kanssa voi esimerkiksi keskustella, miten kaupalliset tarkoitusperät voivat näkyä teksteissä, jotka eivät ole varsinaisia mainoksia. Koska luotettavuuden arviointi on tärkeää mutta vaikeaa, pitäisi siihen palata yhä uudestaan.

Kuvio 1. Tarkkuus, jolla mallit pystyivät ennustamaan nettitekstien arvioinnissa suoriutumista lukutaitojen perusteella (lukusujuvuus, ymmärtäminen)

Tulokset on julkaistu: 

Kiili, C., Leu, D. J., Marttunen, M., Hautala, J., & Leppänen, P. H. T. (2018). Exploring early adolescents’ evaluation of academic and commercial online resources related to health. Reading and Writing, 31(3), 533–557. https://doi.org/10.1007/s11145-017-9797-2